Aivoliiton videon.
Aivohalvaus
http://ohjepankki.vsshp.fi/fi/2810
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/potilaalle/naytaartikkeli/tunnus/khp00062
Aivohalvaus on aivokudoksen vaurioitumisesta johtuva aivojen toimintahäiriö. Sen syynä on aivoverenkiertohäiriö, joka voi aiheutua aivoverisuonitukoksesta tai aivoverenvuodosta. Aivojen toimintahäiriöitä voivat aiheuttaa myös aivovamma, -kasvain tai tulehdus.
Aivoverisuonitukoksen tärkeä syy on verisuonten kovettuminen ja ahtautuminen. Ahtautuneeseen suoneen syntyvä tukos estää verenkierron, jonka vuoksi tietty kudosalue jää ilman happea. Aivojen hermosolukko ei kestä hapenpuutetta, vaan se vaurioituu pysyvästi lyhyessä ajassa. Puhutaan aivoinfarktista.
Aivoverenvuodossa verisuoni repeää, jolloin veri vuotaa joko aivoaineen sisään (ICH) tai lukinkalvon alaiseen tilaan (SAV). Vuotanut veri imeytyy vähitellen pois aivoista, mutta verenvuoto jättää kuitenkin pysyvän kudosvaurion aivoihin. SAV:n aiheuttaa useimmiten aivojen pinnalla olevan valtimon usein synnynnäisen pullistuman (aneurysman) repeäminen.
Aivot säätelevät ihmisen toimintaa ja siksi aivohalvauksen aiheuttama kudosvaurio vaikuttaa monin tavoin sairastuneen fyysisiin, psyykkisiin ja sosiaalisiin toimintoihin. Aivohalvauksen seuraukset ovat aina yksilöllisiä. Aivohalvaus voi tuottaa pysyviä tai ohimeneviä halvausoireita, häiriöitä kielellisissä toiminnoissa sekä muussa henkisessä suoriutumiskyvyssä. Aivohermojen toiminnan häiriöistä seuraa mm. näkökenttäpuutoksia, tasapainohäiriöitä ja nielemisvaikeuksia.
Aivohalvauksen sairastaneella on usein vaikeuksia arkielämässä: liikkumisessa, syömisessä, pukeutumisessa ja hygienian hoidossa sekä sosiaalisten suhteiden luomisessa ja ylläpitämisessä.
Aivoverisuonitukoksen tai aivoverenvuodon sairastaneita elää Suomessa noin 50.000. Vuosittain sairastuu noin 14.000 ihmistä.
Riskitekijät
Aivoverenkiertohäiriöiden tärkein riskitekijä on kohonnut verenpaine, koska se kiihdyttää verisuonten kalkkeutumista. Muista riskitekijöitä ovat tupakointi, liikalihavuus, sydänsairaudet, sokeritauti ja veren korkeat rasva-ainepitoisuudet. Riski sairastua aivohalvaukseen on iäkkäissä ryhmissä suurempi kuin nuoremmissa ikäryhmissä.
Aivohalvaukseen ei voida osoittaa mitään yhtä ainoaa syytä, vaan se on seurausta monen tekijän vuosikymmeniä kestäneestä yhteisvaikutuksesta. Joskus voi kuitenkin löytyä hetkellisiä laukaisevia seikkoja, kuten esimerkiksi jokin tulehdussairaus, runsas alkoholin käyttö tai poikkeuksellisen kova henkinen tai ruumiillinen rasitus.
Miehillä on suurempi riski sairastua aivoverenkiertohäiriöön kuin naisilla. Tämä ero säilyy vanhemmissakin ikäryhmissä.
Kuntoutuminen
Aivoverenkiertohäiriöön sairastuneen kuntoutus on pitkäaikainen prosessi. Kuntoutuksella pyritään aivokudosvaurion aiheuttaman toiminnanvajavuuden korjaamiseen. Alkuvaiheen tehokas kuntoutus on kuntoutumisen kannalta merkittävää. Kuntoutujan tukena on moniammatillinen asiantuntijaryhmä: neurologiaan erikoistunut lääkäri, sairaanhoitaja, fysioterapeutti, puheterapeutti, neuropsykologi, toimintaterapeutti, kuntoutusohjaaja ja sosiaalityöntekijä. Kuntoutussuunnitelma laaditaan yhdessä kuntoutujan, hänen omaistensa ja ammattihenkilöstön kanssa. Sairastuneille tilanteeseen sopeutuminen voi tuottaa ongelmia, jolloin sopeutumisvalmennus on oleellinen osa kuntoutusta.
Aivohalvaukseen viittaavia oireita
· Käden ja/tai jalan äkillinen voimattomuus ja/tai tunnottomuus.
· Puheen vaikeutuminen tai katoaminen.
· Näön katoaminen tai kaiken näkyminen kahtena.
· Nielemisen vaikeutuminen, suupielen roikkuminen.
· Pahoinvointi.
· Huimaus, tasapainon menetys.
Vertaistuen merkitys korostuu kaikessa sopeutumisvalmennuksessa. Sairastuneelle omaisineen on tärkeää tavata muita samassa tilanteessa olevia ja päästä keskustelemaan kokemuksistaan ja tuntemuksistaan. Tähän sopeutumisvalmennukset antavat hyvän mahdollisuuden.
AVH:n oireiden tunnistus ei ole vaikeaa.
Ystäväsi on yllättäen kaatunut, tai ns valahtanut kasaan.
1) pyydä ystävää hymyilemään
2) toistamaan yksinkertaisen lauseen
3) nostamaan kummatkin kädet ylös
Yhdessäkin epäonnistuminen antaa aiheen soittaa 112
Jo pelkästään tajunnanmenetys on ehdoton aihe soittaa apua paikalle,
oli asiaan liittynyt kaatuminen, putoaminen tai päävamma tai ei..
Aivohalvaus on hätätilanne
Aivoverenkiertohäiriöön viittaavia oireita
- Toispuoleinen raajojen heikkous, tunnottomuus tai holtittomuus
- Suupielen roikkuminen
- Puhekyvyn häiriö
- Toisen tai molempien silmien näköhäiriö, kävelyvaikeus tai kaksoiskuvat
- Tasapainohäiriö, kävelyvaikeus ja voimakas huimaus yhdessä
- Aivoverenvuodossa joskus kova päänsärky.
Useimmiten oireet ovat kuitenkin kivuttomia.
Soita välittömästi hätänumeroon 112, jos sinulle tai läheisellesi ilmaantuu äkillisesti jokin aivoverenkiertohäiriöön viittaavista oireista.
Tee se, vaikka oireet menisivätkin ohi.
Nopeus on aivojesi pelastus!
Aivohalvaus vaatii kiireellistä hoitoa.
Mitä nopeammin hoito aloitetaan,
sitä enemmän siitä on apua.
Aivoverenkierron häiriö)
Aivoinfarkti (Aivoverenkierron häiriö)
Aivoinfarkti – Äkillinen aivoverenkierron häiriö
Yleistä aivoinfarktista
Aivoinfarkti on sairaus, jossa äkillisesti tukkeutuneen valtimon alueella aivokudos jää ilman verenkiertoa ja happea. Tämän seurauksena paikallinen osa aivokudoksesta menee pysyvään kuolioon. Usein tukkeuma johtuu verihyytymästä ahtautuneessa valtimossa, mutta voi aiheutua myös esimerkiksi sydämestä tai kaulavaltimosta tulleesta hyytymästä.
Suomessa aivoverenkiertohäiriöt ovat neljänneksi yleisin kuolinsyy sepelvaltimotaudin, syöpien ja dementian jälkeen. Vuosittain niihin kuolee noin 1 800 miestä ja 2 600 naista.
Aivoinfarktin sai vuonna 2007 Suomessa 14 600 potilasta. Koska osa potilaista sai samana vuonna uuden aivoinfarktin, oli kokonaismäärä kaikkiaan 17 100.
Aivohalvaustapauksista yli puolet ilmaantuu yli 75-vuotiaille, missä ikäryhmässä enemmistönä ovat naiset. Koska todennäköisyys saada aivoverenkiertohäiriö kasvaa voimakkaasti iän myötä, on pelättävissä, että väestömme ikääntyessä aivoinfarktipotilaiden määrä tulee kasvamaan, ellei ehkäisyssä onnistuta nykyistä paremmin.
Aivoinfarktin takia menetetään enemmän laadukkaita elinvuosia kuin minkään muun sairauden takia. Aivoinfarktia epäiltäessä tulee soittaa nopeasti yleiseen hätänumeroon 112. Nopea hoitoon hakeutuminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä aivoinfarktin liuotushoito on aloitettava ensitunteina. Suuri osa aivoinfarkteista on ehkäistävissä hoitamalla tehokkaasti keskeisiä riskitekijöitä.Riskitekijät
Seuraaviin aivoinfarktin vaaraa lisääviin elämäntapatekijöihin voi potilas vaikuttaa itse:
Aivoinfarkti iskee usein täysin yllättäen, ja oireet kehittyvät huippuunsa muutamissa minuuteissa tai tunneissa. Sairastunut on yleensä tajuissaan, mutta ei itse välttämättä edes tunnista oireitaan, joita voivat olla näkö- ja puhehäiriöt, raajojen voimattomuus tai tunnottomuus taikka suupielen roikkuminen. Sairaalan päivystyspoliklinikalle on hakeuduttava hoitoon välittömästi, jotta tarvittaessa voidaan antaa veritulpan liuotushoito.Oireet
Mikäli potilaalla on äkisti alkaneita neurologisia oireita, on aina soitettava numeroon 112. Tällaisia oireita ovat siis toisen suunpielen roikkuminen, puheen tuoton vaikeus (puuroutuva puhe), tajunnan häiriöt, ns. toispuolihalvaus ja niin edelleen. Etenkin miehet ikäryhmässä 45- ja ylöspäin eivät ole kovin halukkaita hakeutumaan sairaalaan, tai soittamaan ambulanssia.. heille se on soitettava joskus "väkisin".
aivoverenkiertohäiriöiden oireet voivat olla hyvin vaihtelevia. Oireet riippuvat paitsi vaurion laadusta (veritulppa tai verenvuoto) niin ennen kaikkea vaurion laajuudesta ja sijainnista. Keskushermosto on rakentunut siten, että vasen aivopuolisko huolehtii oikean puolen raajojen toiminnasta ja pääosin esimerkiksi puheesta. Oikea aivopuolisko puolestaan huolehtii vasemman puolen raajojen toiminnasta ja pääosin esimerkiksi hahmottamisesta. Monia toimintoja, kuten näköä ja muistia, säädellään molemmista aivopuoliskoista.
Tavallisin aivoverenkiertohäiriön oire on toispuoleinen heikkous, joka voi vaihdella lievästä heikkoudesta täydelliseen halvaukseen. Usein heikkouteen liittyy myös tunnon häiriintyminen (yleensä puutuminen) kyseisissä raajoissa, mutta tuntohäiriö saattaa esiintyä yksinäänkin. Myös äkillinen puhevaikeus on tavallinen oire. Se voi olla sanojen löytämisen vaikeutta, jolloin usein esiintyy myös oikean puolen raajojen heikkoutta tai puheen epäselvyyttä. Samoin äkillinen toimintakyvyn häiriö, jonka läheiset usein kuvaavat "sekavuudeksi", voi olla oire AVH:stä. Hyvin tavallisia ovat myös äkilliset näköoireet, joko kahtena näkeminen, toisen tai molempien silmien näköhäiriö tai näkökentän supistuminen.
Päänsärkyä ei välttämättä liity aivoverenkiertohäiriöihin lainkaan, varsinkaan ensioireina. Aivoverenvuodoissa sitä esiintyy useammin, erityisesti lukinkalvonalaisessa verenvuodossa (SAV), mutta aivoveritulpissa taas melko harvoin. Äkillisesti alkava kävely- ja tasapainovaikeus johon usein liittyy voimakas huimaus ja pahoinvointi voi olla aivoverenkiertöhäiriön oire, vaikka tavallisimmin pelkkä huimaus johtuu muista syistä. Tajunnan häiriöt liittyvät yleensä vain vakaviin aivoverenvuotoihin tai laajoihin aivoveritulppiin. Myös äkilliset tajuttomuus-kouristuskohtaukset voivat kuulua aivoverenkiertohäiriöiden ensioireisiin.
Aivoverenkiertohäiriöiden oireet alkavat yleensä hyvin äkillisesti, ovat voimakkaimmillaan alkuvaiheessa ja lievenevät vähitellen ajan kuluessa. Oireet voivat alkaa myös yön aikana nukkuessa, jolloin ne tulevat ilmi herätessä. Vaurion laajuudesta ja sijainnista lähinnä riippuu kuinka vaikeita ja pysyviä oireita sairaudesta jää.
Tyypilliset aivoinfarktin oireet - Jo yhden äkillisen, selittämättömän oireen ilmaantuminen on ambulanssin soittoidikaatio!
Nopea soitto hätänumeroon 112 ja kiireellinen ambulanssikuljetus sairaalan päivystyspoliklinikalle (ei terveyskeskukseen) on tarpeen, sillä aivoinfarktin liuotushoito on aloitettava ensitunteina.
Sairaalaan saavuttaessa selvitetään ensin, onko kyseessä aivoinfarkti. (TT-kuvaus) Aivoinfarkti ja aivoverenvuoto voivat aiheuttaa samankaltaiset oireet, mutta ne erotetaan toisistaan aivojen kuvantamistutkimuksilla.
Aivoinfarktipotilaan anamneesissa saattaa olla yksi tai useampia TIA-tyyppisiä kohtauksia. Neurologiset oireet ja löydökset viittaavat iskemiaan jonkin aivovaltimon alueella. Jo muutaman tunnin ikäinen aivoinfarkti näkyy aivojen tietokonetomografiassa (TT) noin puolella potilaista. Subaraknoidaali- ja aivoverenvuoto näkyvät heti, joten ne tulee näin ollen sulkea heti pois kuvantamisella. Aivorunkoinfarktin visualisoiminen on vaikeaa usein TT:lläkin, mutta magneettikuvauksella se yleensä onnistuu.
Aivoinfarktin luotettava erottaminen aivoverenvuodosta ilman TT-kuvausta on mahdotonta. TT:ssä tuore verenvuoto näkyy erittäin hyvin. Aivokasvaimesta infarkti erottuu taudinkulun perusteella ja diagnoosi varmentuu TT:llä tai magneettikuvauksella. Kasvaimen ollessa kyseessä oireet lisääntyvät vähitellen viikkojen tai kuukausien kuluessa, kun taas aivoinfarktissa ne tulevat nopeasti ja alkavat sitten vähitellen korjautua. Tuumoriin tapahtuvan vuodon yhteydessä oireet voivat syntyä nopeasti. Noin neljännes iskeemisistä infarkteista on lakunaari-infarkteja eli syvällä sijaitsevia pieniä infarkteja, joista potilaat toipuvat yleensä paremmin kuin laajasta hemisfääri-infarktista.
Verihyytymän tukkima verisuoni avataan liuottamalla, jos mahdollista. Erityistilanteissa voidaan verenkierron palauttamiseksi harkita myös muita toimenpiteitä, jotka on keskitetty yliopistosairaaloihin.
Kaikille aloitetaan uusien tukkeutumien ehkäisy joko tulpan syntyä estävillä tai veren hyytymistaipumusta vähentävillä lääkkeillä (ASA eli aspiriini, dipyridamoli, klopidogreeli tai varfariini). Useimmiten tarvitaan myös verenpaine- ja kolesterolilääkitystä. Myös kaulavaltimoahtauman leikkaushoidolla voidaan estää aivoinfarktin uusiutumista.
Parhaan lopputuloksen varmistamiseksi sairaalassa aivoinfarktin sairastanutta hoidetaan, mikäli mahdollista, ns. AVH-yksikössä, joka on aivoverenkierron häiriöiden akuuttihoitoon ja varhaiskuntoutukseen erikoistunut yksikkö.
Aivoinfarktin ensiapu on oikeastaan nopea tilan tunnistaminen ja varhainen avun hälyttäminen.
1) Kohonnut verenpaine on tärkein hoidettavissa oleva aivoinfarktin riskitekijä. Verenpaineen hoidon yleinen tavoite on 140/85 mmHg, mutta aivohalvauksen tai sydäninfarktin sairastaneilla, diabeetikoilla ja munuaistautipotilailla se on sitäkin tiukempi: alle 130/80 mmHg.
2) Kokonaiskolesterolipitoisuuden tulisi olla alle 5 mmol/l ja LDL-kolesterolipitoisuuden alle 3 mmol/l, korkean riskin potilailla tätäkin alhaisempi (alle 4.0–4.5 ja alle 2.0–2.5).
3) Tupakointi kaksinkertaistaa AVH-riskin. Joka viides aivoinfarkti johtuu tupakoinnista. Myös alkoholin ja huumeiden käyttö lisää tukostaipumusta.
4) Ylipaino on riski myös aivoverisuonille. Liikunta vähentää aivoverenkierron häiriöiden lisäksi muitakin sydän- ja verisuonisairauksia.
5) Lisäksi aivoinfarktin vaaraa lisäävät muun muassa ikä, miessukupuoli, perinnölliset tekijät ja vaihdevuosien ilmaantuminen.
6) Jos potilaalla on ollut ns. TIA-kohtauksia (ohimeneviä aivoverenkierron häiriöitä), enteilee tämä usein isomman infarktin tulemista.. TIA -potilaat ovat siis suuressa riskiryhmässä!
